Sentro käännös- ja lokalisointipalvelut

Käännöksen historiaa

Käännöksen tarve tuli esiin ihmiskunnan historian eri kielien kehityksen myötä. Jos mietitään, miten kirjoituksen keksiminen tapahtui noin 5 000 vuotta sitten, voidaan ymmärtää, kuinka muinainen kääntämisen historia on.

Vaikka suullisen tulkkauksen historia ulottuu aiemmille ajoille, ensimmäiset näytteet käännöksistä ovat löytyneet Sumerin historian kivilaatoista. Eri kieltä puhuvien yhteisöjen väliset sopimukset loivat tarpeen kääntämiselle.

Kääntämisestä tuli lisäksi pakollista teologisia tekstejä varten. Esimerkiksi Vanha testamentti, joka huhuttiin käännettävän 72 kääntäjän toimesta 72 päivänä, käännettiin hepreasta antiikin kreikaksi. Vanhan testamentin kreikkalainen versio löydettiin 247 eKr. ja sitä kutsuttiin nimellä “Septuaginta,” joka tarkoittaa numeroa 70 latinaksi.

Bagdad toimi merkittävänä käännöskeskuksena 9. ja 10. vuosisadalla, jolloin keskiaikojen käännökset rajoittuivat kirkkoon ja raamattuun. Antiikin kreikan tekstejä käännettiin arabiaksi ja ne helpottivat tieteellisiä tutkimuksia valtavasti.

Käännöstoiminta vilkastui kirjapainotaidon keksimisen myötä. Latinankielisten tekstien käännös eri kielille, pääosin saksaksi, voimistui Uskonpuhdistusliikkeen myötä.

Kääntäminen kehittyi vielä nopeammin 1800-luvulla romantiikan avulla, jolloin ajatukset siitä, mitä kääntäminen on ja miten sen pitäisi tapahtua, selvenivät. Teollisen vallankumouksen muovatessa maailmaa ja kansainvälisten suhteiden yleistyessä, teknisten käännösten määrä kasvoi 1900-luvulla. KÄÄNNÖSTIEDE (tieteen ala, jossa tutkitaan käännösprosessia ja käännöstuotteiden ominaisuuksia) alkoi myös muodostua samana ajanjaksona.

Mitkä ovat hyvän käännöksen ominaisuudet?

Käännös tarkoittaa lähdekielen viestisisällön uudelleenilmaisua kirjallisessa tai suullisessa muodossa kohdekielelle mahdollisimman tarkalla ja täydellisellä tavalla.

Hyvän käännöksen kolme huomattavinta ominaisuutta ovat:

1) TARKKUUS – Lähdeteksti tulee tulkita tarkasti ja ilmaista uudelleen mahdollisimman tarkasti sitä vastaten.

2) SELKEYS – Mielipiteen voi ilmaista useammalla kuin yhdellä tavalla. Kääntäjän tulee valita niistä selkein ja ymmärrettävin tapa sekä ilmaista viesti yksinkertaisella tavalla, jonka tavallinen henkilö voi ymmärtää.

3) LUONNOLLISUUS – Lähdekieltä tulee käyttää mahdollisimman luonnollisella tavalla varmistaen myös, että käännös on hyväksyttävä. Tällä tavalla käännetty teksti ei häiritse lukijaa.

Mitä on oikoluku?

Oikoluku tarkoittaa käännösten tarkistamista virke kerrallaan. Pätevä oikolukija tarkistaa, onko alkuperäinen teksti käännetty oikein ja tekee tarvittavat muutokset käännökseen. Tämä on vaihe, jossa tehdään lopulliset muutokset käännetyn tekstin helppolukuisuuden varmistamiseksi. Sitä voidaan kutsua myös ”tarkistukseksi” tai ”editoinniksi”.

Mitä on lokalisointi?

Kaikki käännökset ovat tärkeitä, mutta jotkin tuotteet edellyttävät lokalisointiohjelmien käyttö, johon syynä voivat olla esim. terminologian johdonmukaisuuden ylläpitäminen, käännettävä teksti ja sen seassa oleva koodi, jota ei tule kääntää tai lisävaatimukset, kuten asiakkaan/aiheen terminologialistojen tai erityisten fonttityylien käyttö jne. Lokalisointi esiintyy useimmiten teknisissä käännöksissä ja sitä käytetään tietokoneohjelmien käännöksessä, niiden aputiedostoissa, verkkosivustoissa, käyttöoppaissa, esitteissä jne. Koska lokalisointiin kuuluu testausvaiheita, jotka pitävät sisällään kääntämisen jälkeisen oikoluvun ja vaiheita, kuten laaduntarkistuksen (QA) kielelle ja sille, onnistuuko käännetyn tuotteen (ohjelmisto, verkkosivusto) käyttö, suuret yhtiöt käyttävät kielitieteilijöitä laaduntarkistusta varten ja lokalisointi-insinöörejä lokalisoinnin teknistä puolta varten.

Millainen on hyvä kääntäjä?

Hänen tulee pystyä ilmaisemaan virkkeet selkeällä tavalla ja yksiselitteisesti.

Ennen käännöksen aloittamista, hänen tulee varmistaa, onko hän tarpeeksi pätevä kääntämään sen sisältöä ja hyväksyä se sen perusteella. Kääntäjän ei tule alkaa kääntämään ilman aiheeseen liittyvää riittävää tietämystä.

Hänellä tulee olla riittävä tietämys sekä lähde- että kohdekielen terminologiasta ja valmistaa etukäteen resurssit, josta niitä voi tarvittaessa selvittää. Hänen tulee valmistella tehokas aikataulu ja käyttää tämä aika hyvin.

Kääntäjän ei tule pelkästään ymmärtää lähdetekstiä täysin, vaan myös pystyä muuntamaan sen kohdetekstiksi, jonka täysin erilaiset kielitieteelliset ja kulttuurilliset taustat omaavat henkilöt pystyvät ymmärtämään. Vain ammattimaiset kääntäjät voivat erikoistua vastaanottamaan tällaisia monipuolisia tehtäviä.